21.3.1985

Kanne Kurikan kihlakunnanoikeudessa

A on B:n Grillit, Kommandiittiyhtiö B Ky:tä ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaista yhtiömiestä B:tä vastaan ajamassaan kanteessa kertonut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa Kurikan grillimyyjänä 2.10.1980 lähtien ja että hänen työsuhteensa oli B:n toimesta irtisanottu 29.5.1981 päättymään kuukauden kuluttua. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu, että "alamme tehdä työn itse." Työsuhteensa päättymisen jälkeen A oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi Kurikan työvoimatoimistoon ja oli edelleenkin työttömänä. Yhtiön palvelukseen oli 1.12.1981 otettu samaan grillikioskiin myyjäksi eräs toinen henkilö. Kun yhtiö siis oli kuuden kuukauden kuluessa A:n työsuhteen päättymisestä tarvinnut työvoimaa samoihin tehtäviin, sen olisi työsopimuslain 42 a §:n säännösten mukaisesti tullut ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon ja tarjota työtä A:lle. Yhtiön virheellisestä menettelystä oli ollut seurauksena, että A oli menettänyt sen työansion, minkä hän olisi saanut, jos uusi työsopimus olisi tehty hänen kanssaan. Sen vuoksi A on vaatinut, että kommandiittiyhtiö ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi työansion menettämisestä ajalta 1.12.1981 - 28.2.1982 3.782 markkaa 31 penniä ja ajalta 1.3. - 4.10.1982 6.204 markkaa 12 penniä eli yhteensä 9.986 markkaa 43 penniä laillisine korkoineen.

Vastaus

Yhtiö ja B ovat kiistäneet kanteen sekä perusteeltaan että määrältään. Kanteessa tarkoitettu kuuden kuukauden määräaika oli laskettava työsopimuksen irtisanomisesta.

Kihlakunnanoikeus on 3.3.1983 julistamassaan päätöksessä lausunut selvitetyksi, että A oli 2.10.1980 lähtien ollut kommandiittiyhtiön palveluksessa Kurikan grillimyyjänä 29.6.1981 asti. B oli 29.5.1981 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään kuukauden kuluttua irtisanomisesta eli 29.6.1981. Kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa oli irtisanomisen syyksi merkitty: "koska alamme tehdä työn itse".

A oli ollut työttömänä työnhakijana Kurikan työvoimatoimistossa 13.7.1981 - 3.4.1982 ja 31.5. - 1.9.1982 sekä edelleen 20.9.1982 lukien. Yhtiöön oli 1.12.1981 otettu uudeksi grillimyyjäksi henkilö, joka tosin jo aikaisemmin oli ollut yhtiön palveluksessa mutta irtisanoutunut toukokuussa 1981.

Työsopimuslain 42 a §:ssä säädettiin, että "milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, ja työnantaja kuuden kuukauden kuluessa tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille."

Muun muassa edellä mainittua lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi työsopimuslain muuttamisesta (100/1978) lausuttiin, että "työntekijällä, joka on irtisanottu muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, olisi esityksen mukaan kuuden kuukauden ajan irtisanomisen jälkeen etuoikeus päästä saman työnantajan palvelukseen. Mikäli työnantaja tarvitsisi sanotun ajan kuluessa uutta työvoimaa, hänen olisi tiedusteltava työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä työtä työnvälityksen kautta. Jos tällaisia työntekijöitä on työnhakijoina, olisi työnantajan tarjottava työtä ensisijassa heille." Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittiin 42 a §:n kohdalla, että "lainkohtaan ehdotetaan otettavaksi säännös muista kuin työntekijästä johtuvista syistä irtisanotun työntekijän takaisinottamisesta. Sen mukaan tulisi työnantajan, joka kuuden kuukauden kuluessa sanotusta syystä toimeenpannun irtisanomisen jälkeen tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, ennen kuin ottaa muita työntekijöitä työhön, tiedustella työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työntekijöille."

Edellä esitettyjen lain esitöiden perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut työsopimuslain 42 a §:n sanamuodon tarkoittavan, että pykälässä mainittu kuuden kuukauden aika laskettiin siitä, kun työntekijä oli irtisanottu, eikä siitä, kun työsuhde irtisanomisen jälkeen oli päättynyt.

Kun A oli irtisanottu 29.5.1981, työsopimuslain 42 a §:ssä mainittu kuuden kuukauden aika päättyi siten 29.11.1981. Uusi työntekijä oli otettu tekemään samoja töitä, joita A oli tehnyt, 1.12.1981 eli enemmän kuin kuusi kuukautta A:n irtisanomisen jälkeen. Näin ollen kommandiittiyhtiö ei ollut ollut velvollinen kääntymään työvoimaviranomaisen puoleen ottaessaan uuden työntekijän eivätkä yhtiö ja B olleet velvollisia suorittamaan A:lle hänen vaatimaansa vahingonkorvausta työansion menettämisestä.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Vaasan hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei ole tuomiossaan 1.3.1984 muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Valitusluvan myöntäminen ja välitoimi

Valituslupa on myönnetty 16.8.1984. Kommandiittiyhtiö ja B eivät ole antaneet pyydettyä vastausta.

Perustelut

Irtisanotun työntekijän takaisin ottamista koskevan työsopimuslain 42 a §:n säännösten tarkoituksena on suojella työntekijää työttömyydeltä. Lainkohdassa tarkoitetussa tilanteessa työntekijä on suojan tarpeessa vasta sitten, kun hänen työsuhteensa on irtisanomisajan umpeen kuluttua päättynyt. Kun työnantajan on, tarvitessaan irtisanotun työntekijän tilalle kuuden kuukauden kuluessa työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, sanotun lainkohdan mukaisesti käännyttävä paikallisen työvoimaviranomaisen puoleen tiedustellakseen sieltä entisiä työntekijöitään ja tarjotakseen heille työtä, tuo määräaika on siis laskettava vasta irtisanotun työntekijän työsuhteen päättymisestä. Työsopimuslain 42 a §:n sanamuoto vastaa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n kesken 6.6.1978 irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn yleissopimuksen 9 §:ssä olevia määräyksiä, joita myös työnantajanpuolella on tulkittu niin, että puheena oleva kuuden kuukauden määräaika lasketaan irtisanomisajan päättymisestä.

B on 29.5.1981 irtisanonut A:n työsopimuksen ja A:n työsuhde on irtisanomisajan kuluttua umpeen päättynyt 29.6.1981. Tämän jälkeen B on 1.12.1981, jolloin ei vielä ollut kulunut kuutta kuukautta A:n työsuhteen päättymisestä, palkannut hänen tilalleen toisen työntekijän ottamatta sitä ennen yhteyttä paikalliseen työvoimaviranomaiseen, jonka välityksellä A oli tuolloin etsimässä työtä, ja tarjoamatta työtä A:lle. Näin menetellessään B on laiminlyönyt hänellä työsopimuslain 42 a §:n mukaan A:ta kohtaan olleen velvollisuutensa täyttämisen. A:lla on sanotun lain 51 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada kärsimästään vahingosta B:n Grillit, Kommandiittiyhtiö B:ltä ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaiselta yhtiömieheltä B:ltä korvaus, jonka määräksi, ottaen huomioon ettei siitä ole täyttä selvitystä ja että kommandiittiyhtiön toiminta Kurikassa, missä A oli yhtiön palveluksessa, on loppunut 30.9.1982, Korkein oikeus arvioi 7.000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja Kurikan kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. B:n Grillit, Kommandiittiyhtiö B ja sen henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies B velvoitetaan, kanne enemmälti hyläten, yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 7.000 markkaa viiden prosentin korkoineen haastepäivästä 1.11.1982.